Ultran jälkeen keskiviikkoiltana sanoin miehelle ennen nukkumaan menoa, että mulla on vahva tunne siitä ettei tästä meille lasta synny. Hän kysyi tarkoitanko pessimistisesti kuten normaalisti? Ei, en tarkoita. Mulla on jossain selkäytimessä hyvin rauhallinen tunne siitä että alkio kuolee ja tulee ulos.

Yöllä näin unta jossa kätilö katsoo kohtuun ja toteaa että alkio on laskeutunut kohdun seinämää alaspäin ja on kovin pieni. "ei tämä varmaan kauaa elä", sanoo ja on pahoillaan. Aamulla oloni on hyvin rauhallinen. Koko päivän olen rauhallinen. Helpottaa, nyt ei tarvitse enää stressata tätä asiaa.

Iltaa kohden kuulostelen kroppaani... eihän mulla ole edes mitään raskausoireita enää. Rinnat ei arista, vatsaa ei kivistä, vuotoa ei ole eikä nyt niin väsytäkään. No mutta, entä jos sittenkin olen vielä raskaana?

Seuraavana eli viime yönä näin unta että aloin vuotaa erittäin runsaasti - lentokoneessa Atlantin yllä. Lentoaikaa kohteeseen vielä 9 tuntia eikä mikään määrä siteitä riitä... istun vaan lentokoneen vessassa eikä vuoto lopu ja olo alkaa mennä huonoksi. Muistan miettineeni että mahtaako ne joutua tekemään jonkun ylimääräisen laskun johonkin (mihin voi laskeutua jos lentää meren päällä?) etten mä vuoda kuiviin.

Mä niin haluisin uskoa ja toivoa parasta. Mutta mieli tekee tepposiaan, käsittelee ja suojelee.

Varasin ajan neuvolaan "olen raskaana - toistaiseksi" - reilun viikon päähän.