Kp 13 ja tikuteltu lh-nousua... toistaiseksi tuloksetta. Huomiselle tai maanantaille sitä odotankin vasta, mutta nyt mietin miksi havaitsin kirkasta punaista/oranssia vuotoa tänään? Ei paljoa, mutta ilman pikkusuojaa ei voi olla. Onko se nyt joku merkki että on kuitenkin jotain häikkää, jos vaikka nyt vasen puoli ei toimikaan tai muuta vikaavikaavikaa? Kokemuksia kellään ovis-aikaisesta tuhruilusta?

Kävin uuden terapeutin luona torstaina. Edeltäjänsähän jäi mammalomalle. Tämä uusi oli kyllä niin eri planeetalta, että hetken jo ajattelin ettei tästä tule mitään. Mutta yllättäen olikin siellä reilun tunnin ja puhuin mm. tuolille... heh. Aika mielenkiintoista. Hän myös ehdotti että mies voisi tulla mukaan eikä miehellä olekaan mitään sitä vastaan. Menen kuitenkin vielä kerran itsekseni ja sitten vasta yhdessä. Toivottavasti tämä on nyt menoa eteen- ja ylöspäin tässä parisuhdeasiassa...

Luulisin jotenkin, että tämä sekundääri lapsettomuus koskettaa enemmän minua (kuin miestäni) ja se aiheuttaa henkilökohtaisen kriisin. Ei ehkä sittenkään parisuhdekriisiä... tai ainakaan siinä mittakaavassa parisuhteeseen kuin olen pelännyt. Toki niin, että koska mulla on paha olla, se heijastuu mieheen ja suhteeseemme. Jos vielä saisin noustua 300km  kaiken yläpuolelle, katsomaan tilannettamme ylhäältä ja etäämmältä käsin, voisin ymmärtää että tämä on todellakin nyt tämän hetken pahaa oloa ja yhdessä pääsisimme tästä(kin) eteenpäin... jonain vuonna. Että vaikka nyt on kurjaa, niin perusasiat ovat hyvin ja homma toimii taas jossain vaiheessa.  Huoh. Toivon ja luotan ja tahdon.

Alkuviikosta siis jännätään mahdollista uutta inssiä. Vaikka kyllä mä mietin, että miksei voisi pikkusen tehostaa toimintaa? Kun ja jos kerran simpat on huonoja, voisko mennä vaiks heti siihen seuraavaan vaiheeseen? Olen eri blogeja lukenut ja ymmärtänyt, että IVF/ICSI:iin joutuu jonottamaan... kääk. Ei mulla oikein riittäs ikä jonottamaan enää mitään... Ja mieheltä vielä varmistelin, että mitä mieltä hän on. Ei oikein ehkä haluis kovin isoon operaatioon kaikkinen hormooneineen jne. Johon mä sitten totesin, että mullehan ne hormonit tulee. Johon hän: "no just siks":  Eli jääkö se nyt siitä kiinni ettei mies haluakaan pitemmälle... ?? Mä luulin  että hän on mukana. Mutta ei sitten ehkä olekaan. Voi itku!