Edellisenä yönä nukuin tosi huonosti koska mietin pääni puhki, testaanko aamulla vai en. Tunnin pätkissä unta, ja aina ahidistunut herääminen ja miettiminen. No aamulla seisoin pitkään testi kädessä - ja testasin lopulta. Nega ei oikeastaan tullut yllätyksenä, mutta selittelin sitten vielä, että nyt on vasta kp27 että eihän menkkojen pitäskään vielä alkaa eli ehkä testi ei vielä näytä oikein.

Päivä oli onneksi kiireinen enkä ehtinyt märehtiä tilannetta. Miehelle vaan sanoin, että ei me taidettu tälläkään kertaa saada lasta. Viime yö meni sitten fyysisissä tuskissa. Vatsaa ja selkää juili ihan kunnolla, mutta en  jaksanut raahautua hakemaan lääkettä. Vessareissulla oli havaittavissa ihan aavistus punaista. Eli kyllä se täti sieltä tulee. Valitettavasti.

Mutta miksi pitää olla fyysisestikin niin hemmetin kipeä? Ihan kuin pelkässä negassa ja menkoissa ylipäänsä ei olisi tarpeeksi kestämistä, että pitää oikein tuskaiset olot kehittää.... Tää on ihan syvältä. Otin aamulla kunnon satsin kipulääkettä ja jo nyt (ennen puolta päivää) olis tarve ottaa toinen satsi. Ikävää - tai mitä sitä hienostelemaan - perseestä.

Tiiä nyt sitten pitäskö vielä huomenna testata, jos padot ei aukee sitä ennen? Toisaalta noita testejä tossa on, mutta mitä niitä tuhlaamaan...