Tehtiin eilen toinen inssi. Sain kuin sainkin ovulaation tikkuun kp 13 (tai voi se olla se 14, kun meni tuo edellinen kierto vähän niin ja näin... ei ollu helppo arvata mistä ne menkat alko).

Kaikki meni hienosti siihen asti kunnes pääsin vastaanotolle. Outo lääkäri ja heti alkumetreistä tunsin ettei puhuta samaa kieltä. Hän aloitti sillä että huonoja uutisia (kiva aloitus, olis vaikka päivää sanonu...). Simppoja oli hiukan enempi (kuin viimeksi) ennen pesua  ja pesun jälkeen 1,1 miljoonaa (joista 90% hyviä). Ei kuulemma ole hyödyllistä tehdä inssiä, kun pitäs niitä se 2-3 miljoona olla... "mutta ota nyt housut pois ja mene tohon makaamaan, niin laitetaan nää".

Toimenpiteen jälkeen hän sanoi että inssejä ei kannata enää tehdä. Että seuraava vaihe olis IVF. MUTTA.

• koska olen 39, niitä ei tehdä ilman ylilääkärin lupaa (täytin vasta tammikuussa)
• koska mun pitkäaikaissokeri on 7,5% ja sen pitäisi olla alle 7 (olen ykköstyypin diabeetikko ja koko ajan se "raja" on ollu 7,5 . Siis ihan joka kerta kun polilla ovat kysyneet ja sitten sanoneet että sehän on ihan hyvä -> sanoin, että en ole tiennyt ja teen kaikkeni että lapsella olis paras mahdollinen alku, mutta että olen ollut hyvin masentunut syyskuisen keskenmenon jälkeen ja on ollu vaikeeta saada sokereita kuriin ja että viimeisin luku on joulukuulta että en tiedä mikä nyt on... ja jos kerran asia on noin, miksei minulle sanota. Tuo %-lukuhan saattaa olla jo nyt ihan muuta.... saati sitten puolen vuoden päästä jolloin siihen IVF:ään vois tulla kutsu.)
• yleensä mun ikäisellä naisella munasarjat vois olla tiiviit ja jotenkin huonot, nyt lääkäri sanoi että kyllä nää ihan hyviltä näyttää, "ei-tiiviiltä" tai jotain
• IVF:n onnistumisprosentti on 30 luokkaa eli yksi kolmesta onnistuu... kun kysyin mikä se vois mulla olla, lääkäri pyöritteli silmiään ja sanoi ettei osaa sitä nyt ihan sanoa... että täytyy miettiä. Mutta hän voisi soittaa jopa heti sille ylilääkärille (että voi sitten sanella ja että saan tiedon sitten kotiin).... siis eli ei osaa arvioida tilannetta minulle siinä vastaanotolla, mutta voi heti oven sulkeuduttua soittaa ylilääkärille. Jotta julkisella puolella pääsee IVF:ään, pitää siis olla tuo 30% onnistumismahdollisuus.
• Sitten lääkäri laittoi vielä loppukierron keltarauhas-labraan... "sä et tästä mitään hyödy, mutta on meille tiedoksi että onko kierto onnistunut..." WTF? Siis jos tämä oli vika inssi eikä jatkoja ole,. niin mitäs noita labroja sitten ottamaan???
• Sanoi vielä lähtiessä että ei nyt unohdeta tätä inssiä, eikä luovuta toivosta. Hetkeä aikaisemmin hän oli kuitenkin sanonut ettei kannattaisi edes koko inssiä tehdä, kun on niin huonot simpat.
• Meille oli alkuun elokuun ekalla käynnillä luvattu tai sovittu että tehdään KOLME inssiä luomukiertoon ja otetaan sitten lääkkeet avuksi, ennen kuin tehdään jotain muuta. Keskenmenon jälkeen sovittiin jälleen että kolme luomuinssiä ja sitten lääkkeitä ja katsotaan sitten jatkoja. Ekan inssin jälkeen sovittiin tehtäväksi vielä yksi (eli eilinen) ja sitten katsottaisiin muita hoitoja. Mutta eilen sitten ei enää katsottukaan mitään... paitsi että ylilääkäri voi päättää tästä (fifty-fifty mahdollisuudet lääkäri sanoi)

Eli jos tämä(kään) inssi ei tuota tulosta, niin meillä ei todennäköisesti hoidot jatku. Mulla ei kertakaikkiaan löydy sellasia rahoja (ICSI maksaa monta tonnia plus lääkkeet päälle -> ONKO JOLLAIN PAREMPAA TIETOA JA KOKEMUSTA??) ja miehen kanssa en ole nyt edes pystynyt puhumaan. Hän suhtautuu tähän muutenkin eri tavalla eli 1) kun meillä on jo lapsi ja 2) ei halua rankempia hoitoja. Sen verran tiedän, ettei hänelläkään tuosta vaan ole tonnitolkulla rahaa julkiselle ja vielä jos ei ole edes halua..

Miten tämmösten paskajuttujen yli vois päästä? Nyt tuntuu ihan toivottomalta. Miten mä voin hyväksyä sen että miehstä johtuvista syistä mä en voi saada toista lasta? Jos sais jotenkin vaikka vuoden skipattua eteenpäin... Ehkä meidän parisuhde ei kestä tätä solmua?

Olen niin pettynyt ja raivoissani ja surullinen, etten osaa muuta kuin purkaa asiaa nyt tähän. Saan vaan raivareita ja pinna palaa. En osaa keskittyä mihinkän tai ajatella mitään tulevaa.... itkettää.