Heräsin aamulla painajaisesta.

Olin joutunut sairaalaan, koska olin (kuoleman-)vakavasti sairas. Makasin letkuissa pystymättä tekemään mitään. Kipuja ei ollut, mutta aistin kuoleman läheisyyden... oli olo että kauaa ei tarvitse enää jatkaa, että kohta helpottaa. Näitä asioita siis kelasin siinä unessa.

Ilmeisesti IVF-kirje selostuksineen sai alitajuntaan viestiä että sairaita ollaan, koska valtava määrä pistoksia ja lääkitystä ja hoitoa on edessä. Toisaalta tuo ettei "tarvitse kauaa jatkaa" voisi olla joko sitä että saamme apua tähän ongelmaan tai sitten niin että lopetamme yrittämisen ja annamme vain olla. Että "kohta helpottaa".

Olen muutamalle ihmiselle (IRL) avautunut näistä asioista ja todennut että me ei nyt sitten saada toista lasta. Haluan antaa ymmärtää että tämä oli tässä ja älkää kyselkö enää mitään. Haluan pitää ihan omana tietonani tuon mahdollisen hoidon syksyllä. (Ja sen että tilasin nipun ovis-testejä eli en ole vielä lakannut toivomasta, oikeasti.)