Suunnitelmissa oli la-aamusta su-iltapäivään koulutusviikonloppu (hyödyllinen ja kiva aihe) kylpylähotellissa ilman perhettä.

Lauantaina aamulla kukonlaulun aikaan kävin vielä vessassa ennen autoon ahtautumista. Koko yön oli ollu menkkakipuja, joten yllätys ei ollu kovin suuri kun pyttyyn lurahti iso kasa verta. Voitte kuvitella, että fiilikset eivät olleet parhaimmillaan. Nieleskelin ja koitin tsempata. Pakko oli lähteä liikenteeseen eli tunteet narikkaan ja menoks.

Pysähhdyttiin kerran matkalla ja paksuista paksuinta sidettä oli vaihdettava. Otin sitten vähän pandoliakin, "jos tää nyt vaikka kuuluu alkuraskauden oireisiin etten ainakaan myrkytä itteeni". Olin kyllä ottanu varuilta kaikki särkylääkkeet mukaan - ja hyvä niin.

Kaikki ajatukset olivat tässä: onko tämä keskenmeno? Mitä jos "vuodan kuiviin" tai kramppaan kivuissani tai jotain? Soitanko ambulanssin kun ei autolla kuitenkaan pääse liikkeelle?

Ei paljon innostanut kylpylä. Eikä mikään muukaan. Itkua nieleskellen selvisin koulutuspäivän loppuun (mitähän ne siellä puhuivat?) ja pääsin huoneeseen, jossa sain majoittua yksin. Onneksi. Keräilyerien jälkeen päätin kuitenkin  lähteä kylpylän puolelle, edes hetkeksi. Ja kuumassa porealtaassa istuminen tekikin ihan hyvää, rentoutti vähän ja helpottii kipua.

Sitten illalliselle, jossa keski-ikäiset rouvat ottivat vähän enempi punkkua, lirkuttelivat mokkakorvaisen tarjoilijapojan kanssa, kävivät tanssimassa, ja puhuivat kovaan ääneen... hakkuivat suomalaista miestä. En jaksanut kauaa katsoa moista vaan painuin pehkuihin. Itkin itseni uneen.

Aamiasella oli k o l m e  raskaana olevaa naista ja k a k s i ihan pientä rintaruokittavaa.

Voi helvetti. Kyllä mun täytyy olla toooooooooooooosi paha ihminen kun näin rangaistaan. Ahistaa ja vituttaa niin paljon. Eikä ollut ketään jolle olisin voinut edes purkaa mieltäni, kun ei aulan nettikoneella kehdannu istua.

Lauantaina vuosin ja kipuilin siis runsaasti (mutta ei menkkoihin verrattavaa hyytymää tai riekaleita) ja tänään jo selvästi niukemmin ja vain punaista. Kipuja on koko ajan, mutta en ole lääkettä edes ajatellut ottaa. Missähän vaiheessa voisin itse testata mitä r-testi sanoo? HCG näkynee kuitenkin aika pitkään, vaikka raskaus olisi keskeytynytkin. Vai pitäskö nyt sitten vaan soittaa polille ja pyytää labroja? En vaan haluais mitään ruttuja siihen elokuun aikaan... pelkään että jos nyt "tunnustan" tämän, se voi siirtää annettua aikaa tai sitten ne peruu sen tai jotain.

Ihan saatanan paska olo.

(Ja anteeksi kaikki joiden plussista en jaksa nyt innostua.... olen toki onnellinen puolestanne, mutta en vaan jaksa lähteä kommentoimaan.)