18+1

Juhannuslauantaina aloin voida pahoin, olo oli siis heikko. Yöllä alkoi vatsakrampit ja vessareissut ja sunnuntaina käytiinkin sitten paikallisessa tk-päivystyksessä - pari kertaa. Vatsa edelleen todella kipeä (voit ottaa panadolia!) ja seuraavana yönä oksensin. Aamuyöstä vaikeroin tuskaani ääneen ja mies anopin kanssa yhteistuumin tilasivat ambulanssin...

Koska olen HUSin alueelta, pääsin TYKSissä "sviittiin" eli eristyshuoneeseen mahdollisen MRSA-bakteerin takia. Mitään varsinaista vikaa ei tuntunut löytyvän, tulehdusarvot olivat vain hiukan nousseet, valkosoluja oli enempi ja ketoaineita, mutta ei viitteitä mihinkään vakavampaan. Päivän makoilin tipassa ja kiikuttivat sitten gynepolille. Vauva oli flegmaattinen ja vaisu, mutta lääkäri sanoi että varmaan johtuu tästä virusperäisestä vatsataudista. Kyllä ne kuulemma ottavat sen minkä tarvitsevat. Pieni painoi 200g ja vastasi muuten viikkojaan. Ja koska ei sieltäkään mitään selityksiä löytynyt, lähettivät kotiin. (=anoppilaan)

Mies oli jo yhden päivän missannut töistä, joten hällä oli kiire kotiin. Jätimme tyttären papan luokse hoitoon ja matkasimme 2,5 tuntia kotiin - pisin kotimatka ikinä.

Tiistaina mies sai multa puhelimessa niin epämääräistä oloa ja tunnelmaa, että soitti äitini "lapsenvahdiksi". Kivut, kärventelyt, heikotus ja vessakeikat jatkuivat. Keskiviikkona kärräsivät mut sitten paikalliseen päivystykseen...jossa taas kaikki pikakokeet oli ok, verenpaine vaan korkea. Hoitaja sanoi että voisin neuvolasta kysyä närästys ja vatsalääkettä, voiko niitä ottaa - ja minähän soitin. Sain neuvoksi pyytää lääkäriä soittamaan sairaalan naistentautilääkärille.... ja tk lääkäri veti herneen nenäänsä. Palkoineen. Ei tässä nyt voi mitään närästyslääkettä ottaa. Se että ylävatsaa ja ruokatorvea polttaa ja kipristää kun syö tai juo jotain (varsinkin sen jälkeen kun sieltä on tullut sappinesteet ylös moneen kertaan), ei tarkoita sitä että voisi närästää tai että vatsa voisi kaivata jotain suojaa rauhoittuakseen...

"Sä voit varmaan lähteä kotiin", sanoi lääkäri.

Just joo. Juo ja lepää. Enpä muuhun ole pystynytkään.

Eilinen näytti jo hiukan paremmalta. Mutta aamuyöstä olen kärvistellyt ja itkeätihrustanut taas vessassa... syönpä mitä tahansa (tai juon vaikka mehukeittoa), tulevat kohta kipujen kanssa pois. Ja olo on ihan vetämätön. Kylmää hikeä vaan pukkaa... tai ehkä muutakin hikeä, sisälläkin on 27 astetta, vaikka tuo ropellikin tuossa vinkuu.

Kuusi vuorokautta helvettiä takana - kuinka monta tässä vielä jaksaa?

Onko ainoa keino saada jotain apua tilata ambulanssi? Toisaalta minkä ne voi jos ne ei tiedä mitä ne vois. Ehkä mä vaan kuvittelen tämän kunnon.

Läskistä on muuten se hyvä puoli, että ei kuivu niin nopeasti. Paino on tippunu vaan kolme kiloa ja suonetkin löytyivät vielä maanantaina.

Isoin on huoli vauvasta - kuinka kauan pieni jaksaa tätä?