18+5

Täällä alkaa elämä voittaa. Oli jo muuten aikakin...

Pari kommenttia kommentteihin. Varsinais-Suomessa eristävät kaikki jotka ovat PK-seudulta/saaneet hoitoa HUS-alueen sairaaloissa viimeisen viiden vuoden aikana. Koska täällä on liikkeellä MRSAta ja he haluavat olla huolellisia ettei sinne kukaan veisi. Minulla ei siis varsinaisesti epäilty ko. pöpöä, vaan tämä oli normi proseduuri. Ilmeisesti se voi piileskellä oireettomanakin...

Ä-polin diab.kätilö (siis täällä) otti asiani omakseen ja kyseli lääkäreiltä mielipidettä näihin oireisiin. Sain luvan kokeilla jotain nestemäistä vatsansuojalääkettä (Gaviscon) ja se on kyllä, oikeasti, auttanut. Aamuöisin herään vielä tuskiini, mutta selitys lienee se, että vatsalaukku tyhjenee ja hapot pääsee vapaasti jylläämään (närästyksenoloinen poltteleminen ylävatsalla)........ pitäisi syödä niille jotain tekemistä. No kunhan pääsen taas ruisleivän makuun, niin eiköhän siinä riitä tekemistä.

Voimat ovat pikkuhiljaa palautuneet, kun ruoka taas maistuu ja olen saanut nukuttua. Oi autuutta. Ja sitten kun saisi vatsan taas toimimaan normaalisti, niin kyllä tämä tästä.

Olimme eilen ylimääräisessä ultrassa yksityisellä klinikalla Helsingissä. Lääkäri oli erittäin kokenut ja paljon nähnyt, ultrasi vähän liukuhihnalta suitsait (no mikäs siinä jos kerran näkee hommat niin helposti), mutta sanoi ettei hän näe mitään poikkeavaa ja kaikki on kunnossa. Pieni oli kasvanut viikossa 60 g ja painoarvio oli nyt 257g (pituutta lienee se parikymmentä senttiä). Jotenkin hauskaa oli se että kirjallisessa arviossa luki että hammaskaaret näkyivät - miten ne sellaistakin osaa katsoa?

Mammalla ja pienellä kaikki siis hienosti! (Luojankiitos)

(Laitoin tuonne raskaus-osaan uusimman kuvan. Aika alienhan se on, mutta alkaa jo kovasti näyttää vauvalta.)