21+5

...siitä kun aloitin tämän blogin. Silloin totesin etten jaksa ja ihmettelin että päästäänkö edes hoitoihin...

Vuoteen on mahtunut aimo annos tunteita laidasta laitaan. Pettymyksiä toinen toisensa jälkeen, toivonkipinöitä, huolta, onnellisuutta, ahdistusta, fyysistä ja psyykkistä kipua. Useita tehtyjä ovistikutuksia, muutamia raskaustestejä, myöhästyneitä menkkoja, tutkimuksia ja hoitoja, kaksi inssiä, kaksi plussaa, yksi keskenmeno ja yksi toistaiseksi jatkuva raskaus. Monta ultraa, monta lääkäriä, iloisia uutisia, karmivia uutisia ja helpottavia uutisia.

Enpä olisi uskonut, pessimistinä, että vuoden kuluessa olen onnellisesti raskaana. Odotan pientä, jolla on kaikki toistaiseksi hienosti. En olisi uskonu, mutta ehkä olisi kannattanut... Joskus niitä hyviäkin asioita tapahtuu. Jopa minulle