24+1

Istuskeli virtsarakon päällä. Tietty. Ja arvaa vaan tiedänkö sen melkein hyvin?

Eilinen visiitti ä-polille oli tosi hyvä. Lääkäri oli vanhempi herrasmies ja hyvin kokenut sellainen. Hänelle oli tärkeää kertoa vanhemmille (molemmille!) koko ajan mitä näkee ja ajattelee (saneli jopa meidän läsnäollessa); otti todellakin huomioon myös koko kuvan (vauva oli pääasia, mutta vanhemmat hirmu tärkeässä osassa).

Lääkäri spekuloi myös ensimmäistä raskauttani ja synnytystä, ja nyt jälkeenpäin tuntuu jopa hurjalta ja kurjalta miten homma eteni (miksei menty suunniteltuun sektioon heti kun painoarvio oli niin iso, alakautta vauvan tila olisi heikentynyt kun muutenkin oli hapetusarvot pielessä? Kerrottakoon, että käynnistyksen jälkeen ponnistin tunnin jonka jälkeen tehtiin kiireellinen sektio). Mutta kaikkihan meni silloin hyvin ja eilen pohdittiin sitten tätä raskautta ja miten tämä tulee etenemään.

Kotiin päästyäni kaivoin vanhan ä-kortin esiin ja totesin että toistaiseksi mennään samoilla lukemilla ja vauvahan oli ihan keskikäyrällä ja voi erinomaisesti. Sieltä se vilkutti meille!!! Mutta jos mentäisiin esikoisen osoittamalla polulla... seuraavalla kerralla vauvan paino olisi tuplaantunut ja makrosomia olisi tullut matkalle rasitteeksi. No toivotaan parasta; tämä on tämä raskaus eikä ne ole samanlaisia välttämättä.

Neljän viikon päästä ultraan ja sitten alkaakin se ramppaaminen eli tiheämmät käynnit.

Jännää!