30+1

Kävin eilen ä-polilla, painokontrollissa. Uudet lukemat olivat 1812 g ja pieni oli tullu yläkäyrän alapuolelle eli kasvu oli hiukan rauhoittunut. Toki mittavirheet on muistettava. Ja tämän arvion teki sairaalalääkäri, joka sitten konsultoi erikoislääkäriä jatkoista. Ensi viikolla käyrille ja kahden viikon päästä taas erikoislääkärin ultra, mutta vielä ei tehdä lapsivesipunktiota.

Sain reseptin kahden viikon närästyslääkekuurille, josko se toisi apua huonosti nukuttuihin öihin. Ei ole kivaa hillua yöllä paria tuntia pystyasennossa, kun kurkkuun tulee polttava tunne eikä oikein muutenkaan saa kunnon asentoa. Päivisin olen todella väsynyt, vaikka joskus nukunkin pienet päikkärit. Vattaa kiristää ja nyt on oikeitakin supistuksia ollut. Huolestuttavia muutoksia ei kuitenkaan ole tapahtunut ja lääkäri sanoi, ettei ole ennenaikaisuuden merkkejä gyne-mielessä. Hän oli myös sitä mieltä että vauva näytti enempi isokokoiselta kuin makrosomiselta (makrosomisella olisi vatsanympärys kaiketi ollut suhteessa isompi, ehkä).

Maha on kasvanut, sanoivat kaverit, joita en ihan joka päivä näe. Ja kyllähän se siltä tuntuu. Esikoisen "syntymämittaan" on vain sentti tai pari enää kirittävää (toisaalta hänen viikkoihinsakaan ei ole kuin alle 5). Kaikki kuvat joita olen otattanu, ovat niin suttuisia ja surkeita, etten viitsi niitä nyt tänne laittaa. Hengittäminen alkaa olla hankalaa (varsinkin laulaessa) ja kun pieni oikein möyryää ja bilettää, tuntuu että tulee sisuskalut ulos. Ihan hauskaahan se on, mutta välillä on pakko komentaa ja sanoa, että olisit nyt vähän maltillisemmilla koreografeilla

Koneellinen pienen pyykkejä on pesty ja kuivattu ja kaappiin viikattu. Nyt pitäisi käydä läpi äippäpakkauksen vaatteet ja petivaatteet, sitten sänkyä ja hoitopöytää paikoilleen. Turvakaukaloa ei olla vielä hankittu, mutta onhan tässä aikaa (ne kuuluisat viimeiset sanat.... heh). Kaikenlaista järjestettävää olis (koko huushollissa), mutta Big Mama ei oikein jaksa. Ehkä tärkeempää on kuunnella kropan viestejä ja ottaa iisisti. Ei ne hommat mihinkään karkaa.

Ai niin.... käytiin alkuviikosta uimassa. Tai minä vesijuoksin vartin verran ja lilluin sitten lastenaltaassa loppuajan. Oli NIIIN helppoa ja ihanaa olla kun ei missään kiristäny eikä mihinkään sattunu. Taidan muuttaa uima-altaaseen