27+1

Ajattelin eilen aamulla, että reippailen kävellen kauppaan (reilun kilsan matka). Tunnin päästä olin jo sitä mieltä, että menen kuitenkin autolla. Ja menin. Olin kaupassa jonkun puoli tuntia ja se aika oli ihan tuskaa. Vatsaa kiristi ihan mielettömästi, lähinnä kylkiä repi ja riipi ja maha painoi miljoona kiloa. Tulin kotiin ja istuin loppupäivän puolimakaavassa asennossa nojatuolissa, ja kiristykset kaikkosivat.

Tänään tuntuu sama jatkuvan. Seisaalla ja kävellessä kiristää ja repii, istuessa on ok olo. Jotenkin tää tuntuis kasvukivulta (ja jippii - myös liitoskipuja on havaittu) eikä niinkään supistuksilta. Juuri keskiviikkona olin neuvolassa, jossa kaikki oli hyvin ja tunnustin vielä ääneen nauttivani isosta kasvavasta mahasta kun mitään kohtaa (selkää lukuunottamatta) ei satu eikä tunnu pahalle.

Ei olis pitäny ääneen sanoa.

No mutta eikös tässä kohta ala se viimeinen kolmannes, että odotettavissahan tämä oli.

Toinen kiristyksen aihe on lähinnä korvien välissä. Muutamat  ei-kovin-läheiset ihmiset ovat halunneet paijata ja silittää mahaa, toki luvan saatuaan. Mutta hei kamoon, eikö mun maha kuulu mulle.... ei sitä ole aikasemminkaan kukaan silittäny. Iskä ja lapsi toki saavat silitellä ja suukottaa, mutta että muutkin (on toki muitakin joiden silittelyistä en pahastu)... en vaan osaa olla kauheen suora ja sanoa että "no et todellakaan saa silittää" - pitäiskö? Eihän siitä mitään haittaa ole, mutta ei se aina kivalta tunnu... VAIKKA olenkin ylpeä ja onnellinen isosta mahasta (jonka kanssa olen muuten alkanut törmäillä milloin mihinkin oven kahvaan ja lipaston kulmaan..heh.)

Juteltiin neuvolantädin kanssa pitkät pätkät mm. tulevan isosiskon "valmentamisesta" vauvan tuloon ja siitä voiko hän jatkaa päivähoidossa esim. osapäiväisenä tms. Onko teillä kokemuksia tai mielipiteitä näistä asioista? Olisi mukava kuulla, miten muut ajattelevat näistä asioista?