32 + 1

Ei tässä montaa viikkoa enää kärvistellä. Vauva kasvaa yläkäyrällä, oli eilen arvion mukaan reilut 2,5 kg. Muuten voi hyvin (kuten äitikin), jatketaan ensi viikolla käyrillä ja parin viikon päästä painoarvioultralla, jolloin mahdollisesti myös lapsivesipunktio. Juuri näin olemme koko ajan puhuneet lääkärin kanssa, ei mitään uutta.

Eilinen lääkäri oli vaan jotain aivan kamalaa. Erikoistuva nuori mies, joka puhui hoono soomi (venäläinen nimestä ja aksentista päätellen) enkä saanut selvää puheestaan. Huoneessa ollut kätilö joutui kertomaan hänelle selkokielellä aikaisempien lääkäreiden tekstejä ja suunnitelmia (muistutti muutamasta asiasta). Lääkäri pyyhki kämmenellään nenäänsä ja niiskutti. Sekoitti diabetes-tyypit (mä olen ykkönen) ja arvosteli ankarasti mun huonoa hoitotasapainoa (paras pitkäaikainen sokeri tähän asti, muut lääkärit olleet tyytyväisiä) ja syytti mua paljosta lapsiveden määrästä. Arveli, että vauvalla olisi ollut munuaisvikaa ja vauvan iso kokohan on tietenkin äidin huonon sokeritasapainon syytä. Olisi halunnut tehdä sisätutkimuksen, kun sanoin että on ollut supistuksia. Ja kaikkea muuta vastaaavaa. Lääkäriä ei kiinnostanu paineet tai pissat, turvotukset, kolotukset, vuodot tai muutkaan äidin mieltä ehkä painavat asiat.

Loppujen lopuksi sitä lapsivettä oli normaali määrä. Ja mitä tulee "äidin vikaan", asia ei todellakaan olen niin yksiselitteinen DM-1 kohdalla. Onneksi olen tavannut niitä loistaviakin lääkäreitä, jotka ovat vakuuttaneet ettei se ole minun vikani, kun syitä ei edes kaikkia tiedetä. Minä kieltäydyin sisätutkimuksesta ja hyvä niin, sillä lääkäri käytti ultraa liioitellun voimakkain painalluksin ja synnytys olis varmaan käynnistyny jos sen räkänokan olisin alapäähän päästäny.

Olin hyvin ahdistunut ja tärisin ja melkein hyperventiloin vo:n aikana. Kävin sitten vielä "rauhoittumassa" d-kätilön luona eli itkin varmaan puoli tuntia tätä kokemusta. Kätilö sanoi että minulla on oikeus kieltäytyä tämän lääkärin hoidosta jatkossa, ja niin todellakin teen. En kuulemma ole ensimmäinen joka on kokenut moista.

Nyt asia on jo jäänyt vähän taka-alalle, mutta laitan ihan varmasti palautetta sairaalaan. Koska tässä muutenkin käydään polilla tiheästi, on vauvan hyvinvointi mielessä koko ajan. Eikä ne hormonit äidilläkään ihan hukassa ole, mieli on herkillä. Ei tämä helppoa ole, mutta ei tollasia kokemuksia enempää tarvita. Kävin purkamassa mieltäni jo d-kollegoillekin toisaalla...

Vatsan ympärys on enää sentin päässä esikoisen ajoista eikä niille syntymäviikoillekaan ole kuin 3 viikkoa. Että kyllä se taitaa lopun alkua olla. Pieni on hiukan rauhoittunut mahassa, mutta todella voimakkaita ja jänteviä raajojen ojennuksia tuntuu ja NÄKYY. Tänään oli hetki sitten kyllä melko mahtavat zumba-pileet, että kyllä pienellä ainakin taitaa kaikki olla hyvin.