Aloitin blogin aikanaan purkaakseni pahaa oloa ja ajatuksia, joita sekundäärinen lapsettomuus aiheutti. Ei ollut mitenkään tarkoitus tehdä seikkaperäistä selostusta tutkimuksista, hoidoista, mahdollisesta raskaudesta jne, saati sitten vauvan elämästä. Kirjoitin vain silloin kun siltä tuntui.

Kun saimme kauan kaipaamamme, tuli ihan luonnostaan olo että nyt tämä blogi hiljenee. Ja niin tekikin. Mutta nyt on tullut taas tarve purkaa mieltä.

Tämä olkoon vain intro, ensiaskel siihen suuntaan. On pää niin täysi asioita että jostain niitä täytyy alkaa päästää ulos. Olen siis tehnyt päätöksen että voin niitä tänne kirjoittaa, mutta se aloittaminen on niin vaikeaa (kuten kaikki aloittaminen tällä hetkellä.) Vaati suuren ponnistuksen että tämä teksti on nyt tässä.... toivon että seuraava kerta on helpompi, että padot aukeaisivat. Että olo keventyisi.

Vauvalla on oma yksityinen blogi isovanhempia ja kummeja varten. Varsin hiljaista sielläkin on....

Vauva kasvaa ja voi hyvin. Pieni on ihan ihana, ei siinä kummempaa. Mutta Ymmyrkäinen on hukassa -taas.