Viimeyönä valvoin tuskissani monta tuntia... alavatsa oli niin kipeä että olin jo tyhjentämässä lääkekappia. Puoli yhden aikaan tilanne helpotti; folli lienee irronnut. Ja sitten se tuli unikin. Tiesin, että nyt olisi ollut taas se hetki että olisi voinut tärpätä (sanovat, että keskenmenon jälkeen tulee helposti raskaaksi)....

Kaikki ajatukset kokoajan ovat tässä raskaaksi tulemisen dilemmassa... mitä teenkin, minne meenkin, aina joku ajatus hiipii mieleeni. Tuskallisen tietoinen, fyysisesti ja psyykkisesti, olen siitä että nyt on kaksi vuotta yritystä takana. Sattuu!