Ahistaa. Itkettää. Vituttaa. Väsyttää.

Ilmeisesti mulla menee liian hyvin kun tarviin lisää hankaluuksia. Tällä kertaa siis hukassa olevan ovulaation merkeissä. Sen verran säännöillinen kierto on ollut että luultavimmin tämä ovis jää tulematta. Ja taas siirrytään kuukaudella eteenpäin...

Miks tämän pitää olla näin saakelin vaikeeta? JOKA PÄIVÄ on asia mielessä (o:n metsästys, hoitojen järjestäminen, piinailut, tuskaiset negat, käsittämätön fyysinen kipu, henkinen avuttomuus ja pelko... ja taas sama rundi alusta). Eilisen olin järejstäny niin että pääsisin polille, tämän päivän olin järjestäny niin että pääsisin polille, huominenkin täytyy vissiin vielä järjestää... Eihän siinä mitään jos olis ollu tarvetta sinne polille, mutta kun ei. Ja julkisesti en viitti kailotetta, miksi näitä erikoisia päiviä on niin monta... mulla menee julkisilla 1,5 tuntia sinne polille suuntaansa eli käytännössä koko päivä on "pilalla".

Tää on niin kokonaisvaltaista. Ja raskasta.

Ei jaksa.