Typsy on kolme viikkoa ja yhden päivän. Vauva-arjesta ei tietoakaan - tämä on JUHLAA, joka päivä.

Paitsi nuo neuvolakäynnit. Ahdistaa. Neidin paino ei nouse tarpeeksi nopeasti ja neuvolassa rampataan ja nyt sitten pitäisi lisämaitoa antaa.

Mutta kun lapsi on tyytyväinen, pissaa ja kakkaa, huutaa jos on nälkä, nukkuu hyvin (neuvolan mielestä ihan liian pitkiä pätkiä), seurusteleekin jo jonkun verran. Rintakumissa (jouduin siihen turvautumaan, mutta hei, imetän!!!) on maitoa aina kun neiti työntää sen ulos ja on lopettanut syömisensä, imemisen ääniä kuuluu koko 15-25 min minkä hän on syömässä ja imun tuntee kyllä, maitoa valuu suupielistä kun on vatta täys, suu menee suppuu tiukasti jos yrittää väkisin....

Ja nyt pitäisi pullosta antaa korviketta. (Tai "joo, toki voit antaa omaakin maitoa, ai onko sulla siis pumpattuna..")

Olen nyt jo herätellyt pientä ettei nukkuisi ihan niin pitkiä pätkiä, ja hänen oma rytminsä on sellainen 4- 4,5 tuntia. Toki tankkaa iltaisin varsinkin useammin, tunnin parin välein. Eli mun ja mieheni mielestä kaikki on oikein hyvin. Mies soitti ja lohdutti, että hän on mun puolella "Kyllä me tämä vauva osataan hoitaa".

Mitä kokemuksia teillä on lapsentahtisuudesta ja näistä lisämaidoista ja neuvolan ohjeista?

Vaikka tämä on toinen vauveli meillä, niin silti tuntuu että pitäisi "auktoriteettia" kumarrella ja totella, vaikka oma vaisto onkin nyt ihan toista mieltä.

Ps. Tulen jossain vaiheessa kertomaan synnytyksestä ja muista asiosta. Kunhan ehtis... nyt oli vaan pakko purkautua johonkin.